perjantai 21. huhtikuuta 2017

Tupen rasvaus ja terän teroitus

Suojaamaton nahka on hyvin huokoinen materiaali ja imee itseensä helposti kosteutta ja likaa.
Tupen on kestettävä kosteaa ja kylmää ulkoilmaa, joten se on suojattava hyvin. Ensisijaisena suojana käytän itsekiillottuvaa kenkävoidetta, joka imeytyy nahkaan suojaten sitä lialta sekä kosteudelta, ja sen päällä paksumpaa kenkärasvaa, joka estää nahan pintaa kuivumasta ja lohkeilemasta sekä antaa nahalle kauniin kiillon.


Voidetta levitetään nahan pinnalle reilusti ja levitetään tasaisesti sienellä.



Kun voide imeytynyt ja kuivunut, lisätään päälle mehiläisvahasta muista luonnon ainesta valmistettua rasvaa. Rasva hinkataan nahkaisella rätillä nahan pinnalle ja annetaan kuivua rauhassa.




Tupen kuivuessa on hyvin aikaa teroittaa terä käyttökuntoon. Hion terän suulle murtokulmat hiomakoneella, koska käsin hiomakivillä se olisi turhan raskasta. En lähde mittaamaan murtokulmien teräkulmaa vaan arvioin sen näppituntumalla sopivaksi. Muutama veto molemmille puolille asettaa hyvän alun murtokulmille.


Tässä vaihessa on vielä hyvä muistaa kaivertaa oma merkki terään, jotta tiedetään kuka terän on valmistanut.




Seuraavaksi murtokulmat hiotaan hienommaksi teroituskivillä, jolloin terästä tulee oikeasti terävä ja käyttökelpoinen. Käytän aluksi keskikarkeaa Arkansas-kiveä, sen jälkeen hieman pehmeämpää fylliitistä valmistettua kiveä ja lopuksi erittäin hienoa, pehmeää, hieman savimaista kiveä, joka kiillottaa teränsuun.


Kivelle leitetään ohutta öljyä, jotta terästä irtoava pöly ei tuki kiven huokosia.


Rauhallisin vedoin teroitan molemmat puolet samalla varmistaen, että teräkulma pysyy samana. Sama toistetaan kaikilla kivillä.



Viimeisenä silauksena kiillotan terän suun huippukiiltoon ja terävyyteen nahkaisella kiillottimella, johon olen lisännyt kiillotustahnaa. Veistä viistetään kevyesti nahan päällä samaan tapaan kuin partaveistä eli selkäpuoli edellä.



Ohut ja kiillotettu terä leikkaa paperiin aaltomaisia kuvioita ongelmitta ja sheivaa käsikarvat pois ilman repimistä.



Ajan saatossa kosteus, lika ja ruoste kyllä löytävät tiensä nahkaan ja terään mutta säännöllisellä huolenpidolla ikääntyminen sekä kuluminen pysyvät maltillisena ja molempiin muodostuu kaunis patina, joka kertoo niiden nähneen monia retkiä ja reissuja.




lauantai 15. huhtikuuta 2017

Kannike ja kiinnitysremmi

Tupelle tarvitaan kannike, jotta sitä voi kantaa helposti mukana. Kannike syntyy tukevasta nahkasuikaleesta vaivattomasti. Leikkasin nahasta n. 220 mm pituisen suikaleen, merkkasin naskalilla paikat niiteille ja leikkasin kulmat pois.


Tämän jälkeen nyylasin kulmat pyöreiksi, värjäsin mustaksi narvivärillä, rei'itin niiteille sopivat paikat ja kiinnitin tuppeen teräksisellä D-renkaalla sekä suljin niitillä.



Koska valmistamani tuppi on ainoastaan terää suojaava ja jättää kahvan ilman tukea, on tuppeen liitettävä kiinnitysremmi. Remmi varmistaa, ettei veitsi poistu tupesta itsestään. Tein remmin samalla tavalla kuin kannikkeenkin: leikkasin sopivan palan nahkaa, siistin reunat ja värjäsin. Niittasin remmin kiinni kannikkeeseen, josta se ylettyy kahvan ympäri. Merkkasin paikat napeille, rei'itin ja kiinnitin napit paikoilleen.


Napillinen kiinnitysremmi pitää veitsen paikallaan mutta on kuitenkin helppo ja nopea avata sekä sulkea yhdellä kädellä.





lauantai 18. maaliskuuta 2017

Tupen ompelu

Yhteen liimatun tupen etuosan rei'ittäminen onnistuu naskalilla helposti seuraamalla valmiiksi tehtyjä reikiä.

Käyttämäni naskali ei kuitenkaan jätä tarpeeksi suuria reikiä, joten suurennan niitä akkuporakoneella.


Kun reiät ovat valmiit, voidaan tuppi ommella yhteen. Nahan ompelemiseen käytän satulasepän ommelta eli vahalangan molemmissa päissä olevilla neuloilla ommellaan vuorotellen nahan molemmilta puolilta. Näin saadaan tasainen ja varma ommel.


Jokainen ommel kiristetään tukevaksi.
Satulasepän ommel näyttää hyvältä ja kestää käyttöä.
Karkeat reunat hiotaan tasaisiksi hiomakoneella ja käsin hiomapaperilla.


Hionnan jälkeen leikkaan tupen kulmat tasaisiksi reunaleikkurilla, kastelen vedellä ja nyylaan ne pyöreiksi kiillotuspuulla.

Reunaleikkuri ja kiillotuspuu.

 Lopuksi värjään vaaleat reunat mustiksi. Samalla myös varmistan, että ompeleen välit ovat värjätyt.