Terän valmistus, Osa 3

Terän viisteet on nyt siis hiottu karkeasti 40 ja 80 karkeudella sekä hiottu puhtaaksi 120 karkeudella. Hienompi kiillotus tapahtuu käsin hiomalla, mutta se tehdään myöhemmin. Nyt teräs on saatava lämpökäsiteltyä sopivaksi, jotta se soveltuu käytettäväksi leikkaavana työkaluna.
 Karkaisu yksinkertaistettuna tarkoittaa teräksen kovettamista. Teräs kuumennetaan tiettyyn lämpötilaan (n. hieman yli 800C teräksestä riippuen) ja jäähdytetään nopeasti öljyyn. Jäähdytys muuttaa teräksen kiderakennetta ja karkaisee teräksen eli se kovenee. Kovuutta tarvitaan leikkaamiseen tarkoitetuissa työkaluissa terävyyden pysymiseen, sillä teräs on suhteellisen pehmeää ja tylsyy nopeasti ilman karkaisua.

Terä hiottu puhtaaksi 120 karkeudella.

Jotta terä ei valmiina näyttäisi pelkästään hiotulta teräkseltä, aion tehdä terään kuvion nimeltä hamon eli karkaisuraja. Hamon on varsin yksinkertainen kuvio, mutta sen saaminen näkyviin täydellisesti on vaativa prosessi. Hamon on siis lähelle terän reunaa jäävä koristeviiva, joka erottaa terän kovan leikkaavan reunan ja pehmeän selkäalueen. Koristeellisuuden lisäksi siitä on myös käytännön hyötyä. Kovan reunan ansiosta terä pysyy terävänä pitkään, mutta pehmeä selkä antaa terän taipua, jottei koko terä katkea. Tämän vuoksi esim. japanilaisissa samuraimiekoissa on käytetty samaa tekniikkaa.

  Hamonin luomiseen tarvitaan lämpöä varaavaa massaa. Muinoin savea käytettin tähän tarkoitukseen, mutta itse käytän kuumankestävää tiivistemassa, joka ajaa saman asian ja on helpompi käyttää.

Kuumankestävä tiivistemassa kestää jopa 1500 celsius astetta.

Massaa levitetään n. 5mm paksuinen kerros terän selkään ja sivuille eli niille alueilla, joiden halutaan pysyvän pehmeinä karkaisun jälkeen.

Paljaaksi jääneet alueet karkenevat karkaisussa. Kun massa on levitetty, annetaan sen kuivua rauhassa kovaksi.

Idea on se, että massan alle piiloon jäänyt teräs jäähtyy karkaisussa hitaammin. Kun teräs ei jäähdy karkaisussa tarpeeksi nopeasti, se jää pehmeäksi. Paljaaksi jäänyt alue sen sijaan karkenee ja sen kiderakenne muuttuu. Karkaisun jälkeen suoritettavassa hapotuksessa terän eri alueet reagoivat happoon eri tavalla, jolloin ne tummuvat eri sävyisiksi ja näiden alueiden väliin syntyy näkyvä raja eli hamon.