Alahela

Terä on nyt valmis eli vaikein ja tärkein vaihe on suoritettu. Terästä tuli mielestäni hyvinkin alkuperäisten suunnitelmien mukainen pieniä muutoksia lukuun ottamatta, mutta nämä ovat osa tuotteen kehittelyä ja parantelua prosessin aikana.

Kahvan rakentaminen aloitetaan helan valmistamisesta. Helaksi sopivia aineita on monenlaisia metalleista luihin ja sarviin. Helojen tehtävänä on toimia koristeena, yhdistää terä kahvaan ja vahvistaa kahvaa, etenkin päiden helposti vaurioituvia kulmia.

Veitsen terää lähimpänä olevaa helaa kutsutaan alahelaksi. Syy tähän on se, että veitsiä ja puukkoja tarkastellaan usein ylösalaisin eli terän kärki osoittaa alas, jolloin helat nimetään ylhäältä alas. Valmistan alahelan 5 x 25 x 60 mm kokoisesta palasta messinkiä. Messinki on loistava helamateriaali, sillä sitä on helppo työstää ja se on väriltään kauniin kultainen.

Ensimmäisenä tehtävänä on ruodolle sopivan reiän tekeminen. Terän ruotoa apuna käyttäen hela-aihioon merkataan reiän pituus ja leveys.

Merkkausten perusteella hela-aihioon porataan kaksi reikää.

Kaksi läpi porattua reikää yhdistetään sahaamalla väliin jäänyt materiaali pois.

Karkeasti sahattu reikä viilataan oikeaan kokoonsa pienillä mikroviiloilla.

Helaa sovitetaan ruotoon viilauksen edetessä. Viilaamista jatketaan kunnes helaa asettuu ruodon ympärille lähelle terän olkapäitä.

Kun helan reikä on viilattu lähelle oikeaa kokoonsa, voidaan se asettaa paikalleen pakottamalla. Terä kiinnitetään viilapenkkiin kärki alaspäin ja hela asetetaan ruodon ympärille. Jämäkkä teräsputki asetetaan helan päälle ja putken toista päätä vasaroimalla hela pakoteaan kohdilleen. Vasaroinnista vääntynyt hela suoristetaan ja pakotus toistetaan kunnes hela istuu tiiviisti paikoillaan.

Päätin antaa helalle hieman pintakuviointia, jotta se ei näyttäisi pelkältä tasaiselta palalta messinkiä. Vasaroitu pinta on yksinkertainen ja kaunis kuviointi, joka on helppo tehdä. Helan pintaa vasaroidaan pienellä pallopäävasaralla, kunnes pinta on täynnä pieniä lommoja.

Viilapenkkiin kiinnitetty tasapäinen vasara toimii hyvin pienenä alasimena.

Vasaroidessa hela vääntyy hieman mutta se pakotetaan takaisin kohdilleen. Hela asetetaan terään ja merkataan tussilla helan muoto, joka tässä tapauksessa on kapea ovaali.

Ylimääräinen aine poistetaan ensin karkeasti sahaamalla ja siistitään hiomalla.

Lopuksi helan alapuoli ja sivut hiotaan käsin hienommaksi ja kiillotetaan hiomalaikalla.

Veitsi alkaa jo hiljalleen rakentua. Jäljellä on enää ylähelan valmistaminen ja tuohikahvan kasaaminen. Tähän asti kaikki on sujunut ja onnistunut hyvin. Jotkin pienet asiat olisivat kuitenkin voineet mennä paremminkin, kuten karkaisurajan sijainti. Omasta mielestä raja voisi olla muutaman millin lähempänä selkää ja jättää terään enemmän karkaistua aluetta. Lisäksi helan istuttamisen olisi voinut hoitaa ennen viimeistelyhiontaa, sillä terän olkapään ja ruodon tyvessä on nähtävissä teräksen hieman levittyneen kun hela on väkisin vasaroitu ruodon ympärille. Nämä ovat kuitenkin vaatimattomia vikoja terän toimivuutta ajatellen ja usein sellaisia, joista vain itse terän tekijä vainoharhaisesti huolestuu.