Tuohikahvan valmistelu

Tuohen kerääminen ja valmistelu ovat työlästä ja aikaavievää puuhaa. Kun sopiva määrä tuohta on kerätty, se täytyy kuivattaa. Olen pitänyt tuohet kirjojen välissä, joilloin ne ovat saaneet rauhassa kuivua ja pysyvät suorina. Ilman tukea tuohet käpristyvät rulliksi ja hajoavat suoristaessa.

Tuohta kannattaa kerätä arvioitua enemmän, sillä osa saattaa olla vaurioitunutta tai hajota käsitellessä. 

Tuohen ulkokerroksessa on erittäin ohut paperimainen kerros. Tämä kerros on poistettava, sillä tuohipalat kiinnitetään myöhemmin yhteen ja epäpuhtaudet hankaloittavat kiinnittymistä. Kerros poistetaan veitsellä raaputtaen.

Puhtaat tuohet leikataan saksilla soiroiksi sopivan kokoista viivoitinta apuna käyttäen.

Tämän jälkeen soiroista leikataan saman kokoisia paloja riittävä määrä kahvaa varten.

Perinteistä tuohipuukkoa tehdessä molemmat helat muotoillaan karkeasti ja tuohet kasataan suoraan ruodon ympärille, jolloin kahvaa muotoillessa molemmat helat muotoutuvat lopulliseen muotoonsa. Tässä veitsessä alahela on kuitenkin jo hiottu valmiiksi, enkä halua helan muodon kärsivän hionnassa. Tämän vuoksi joudun kasaamaan kahvan kolmessa osassa, jolloin voin työstää eri osia erikseen.
Ensimmäinen osa koostuu noin kahdeksastatoista palasta, jotka liimaan kiinni puulimalla. Tämä pala tulee vasten alahelaa. Toinen osa kattaa kahvan keskiosan ja kolmas lopun kahvasta ylähelan kanssa.
Kahvan 2. ja 3. osa kasataan paketeiksi ja molemmat pidetään puristuksissa ruuvipuristimilla.

Pienet puupalat pitävät tuohipakettien päädyt tasaisina.

Puristetut tuohipaketteja lämmintetään uunissa n. 30 minuuttia 100 asteessa.

Lämmittämisen ja puristuksen tarkoituksena on tiivistää tuohet. Tiivis tuohi kestää paremmin käyttöä sekä estää lian ja kosteuden kertymistä kahvaan. Lämmittäminen tuo myös esiin tuohen luonnollisen pihkan, joka kiinnittää tuohilaput toisiinsa. 

Syy miksi en kasaa koko tuohikahvaa puuliimalla on siksi, että tuohikahvaan on myöhemmin mahdollista tehdä sorkoupotusta. Sorkoupotus tarkoittaa ohuiden metallisoirojen painamista tuohen sisään, jolloin kahvaan voidaan ikään kuin kirjoittaa tai piirtää metallisia kuviota. Eli jos haluan joskus tehdä kahvaan sorkoupotusta, on liiman käyttöä vältettävä, sillä se hankaloittaa metallisoirojen upottamista.

Kahvan kolme osaa ovat nyt kasattu palikoiksi. Jäljellä on enää 1. osan muotoilu, jonka jälkeen tuohipalikat ja ylähela voidaan kasata ja niitata yhteen.